Oon kirjottanu tän tekstin enemmän ku viikko sitte ja tuntuu tosi oudolle lukee omaa tekstii tällä tavalla. Tällä hetkellä tuntemukset on erittäin selkeät, rakastan olla täällä.
En oo vielä oikein kertonu mitä on tapahtunu maaohjelman jälkeen.
En oo vielä oikein kertonu mitä on tapahtunu maaohjelman jälkeen.
Ensinnäkin tuntuu, että siitä ois ikuisuus kun lähin Suomesta. Aurinkoisesta Helsingistä, Joensuusta ja rakkaista, vaikka täällä oon ollu vasta 42 päivää. Aika menee niin nopeesti, mutta ei silti liiku mihinkään.
Acapulcon lämmöstä ja ihanuudesta, kun kotiuduttiin Cuautitlán Izcalliin (Mexico Cityn metropolialue=koti) alkoi oikea rutiineihin tottuminen. Milloin ja mitä syödään, minne ja millä mennään ja minne ylipäätään saa mennä. Kävin ensimmäisessä Rotarykokouksessa ja näyttämässä Rotaracteillekkin naamaa. Tavannu poikien kavereita, käyny synttäreillä, tutustunu paljon uusiin ihmisiin ja saanu huippuja kavereita.
Fiiliksien sekamelska on ollu aika mieletön. Ei ole ollut varsinaista ikävää kotiin, mutta pari kertaa on tehnyt vain mieli pakata laukut ja lähtee takas. Tää on varmasti ihan kaikille vaihtareille tuttu tunne. Kieli on hepreaa, kukaan ei ymmärrä, autoja on liikaa, et tiedä miten olla, kahvi on pahaa, 'haluun sun viereen', kiipeli. Sitten nukut yön yli ja kaikki on toisin. Rakastat opetella kieltä, ihmiset on aivan mahtavia, ihanan lämmin, kaikki on uutta, jännää, isoa ja ruoka on taivaallista. Ihmettelet vaan, että miks ihmeessä oisit eilen halunnu lähtee kotiin, en mie ikinä enää haluu Suomeen.
Fiiliksien sekamelska on ollu aika mieletön. Ei ole ollut varsinaista ikävää kotiin, mutta pari kertaa on tehnyt vain mieli pakata laukut ja lähtee takas. Tää on varmasti ihan kaikille vaihtareille tuttu tunne. Kieli on hepreaa, kukaan ei ymmärrä, autoja on liikaa, et tiedä miten olla, kahvi on pahaa, 'haluun sun viereen', kiipeli. Sitten nukut yön yli ja kaikki on toisin. Rakastat opetella kieltä, ihmiset on aivan mahtavia, ihanan lämmin, kaikki on uutta, jännää, isoa ja ruoka on taivaallista. Ihmettelet vaan, että miks ihmeessä oisit eilen halunnu lähtee kotiin, en mie ikinä enää haluu Suomeen.
Oon ollu nyt siis kaks viikkoo koulussa ja voin sanoo, että on erilaista kun Suomessa. Kyllä, miulla on koulupuku, mutta miulla ei oo vielä kaikkia osia siitä, joten en vielä pistä kuvaa. Kouluruokaa ei oo, kioski löytyy, opettajat ei puhu enkkuu (paitsi luokanvalvoja ja enkunope), koulukaveritkaan ei puhu hirveesti enkkuu joten espanjaa on opittu ihan kiitettävästi. Oon ihastunu meksikolaisiin ihan hirveesti, vaikka ihmetyttää miten nää jaksaa laulaa, tanssii, huutaa ja nauraa kokoajan. Ajatusmaailmoiden törmäämisiltä en oo välttyny ja monta kertaa oon joutunu selittämään miksi en halua naimisiin, miksi en tykkää lapsista, eikä minulla ei ole mitään homoja ja lesboja vastaan.
Mexico, te amo!
#onnellinen
Mexico, te amo!
#onnellinen
